Seikkailuni maailman suurimmassa nuorison tiedetapahtumassa – INTEL ISEFissa
Tampereen lyseosta olemme vuosien varrella lähettäneet opiskelijoiden töitä TuKoKe-kilpailuun, menestystäkin on ollut. En ole laskenut, kuinka monta työtä olen vuosien varrella ohjannut. Tänä keväänä sain oman jättipottini: kutsun lähteä opettajaedustajana tutustumaan Intel ISEF (International Science and Engineering Fair) kilpailuun Phoenixiin Arizonaan! Olin mahdottoman innoissani, nyt pääsisin näköalapaikalle katsomaan, miten tiedekilpailuita maailman huipulla järjestetään.
SEIKKAILU ALKAA PERJANTAINA, 10.5.
Perjantaina alkoi matka kohti lentoasemaa. Kaikki kunnossa kotikentällä, tunnit ja koevalvonnat hoidettu, koira viety hoitolaan, naapurit informoitu.
Siellä he seisoivat lentoaseman ison aulan lähtötaulun alla, TuKoKen järjestäjät Merike ja Tuula sekä kilpailijat Jaakko, Vihtori, Ville ja Petteri. Päästiin jouhevasti turvatarkastuksesta, vaellettiin kilometri kohti lähtöporttia ja nautittiin nopea lounas tulevaa viikkoa suunnitellen.
Lähes 10 tunnin lennon jälkeen koneen vaihto Chicagossa ja vielä 4 tunnin jatkolento Phoenixiin. Hyvä, että saa matkustaa kokeneen matkanjohtajamme Tuulan kanssa, joka selvitti maahantulomuodollisuudet ja myös suunnisti remontissa olevalla kentällä vauhdilla eteenpäin.
PHOENIX +38 C
Ensimmäinen aamu aamiaisen jälkeen ulkona kuivassa paahteessa, + 38 astetta tekee sen, ettei ulkona halua ottaa yhtään turhaa askelta ja silti olo on kuin grillimakkaralla. Kaikki julkiset tilat raitiovaunuja myöten on ilmastoitu hyytävän kylmiksi, joten pusakan sai tasaisin välein kaivaa esiin.
ISEFin pääpaikka oli suomalainen messuhalli potenssiin kymmenen. Sieltä löytyi kilpailukeskittämö, josta sai viralliset kulkuluvat, ohjelmat ja kisalaukut. Kulkulupa on pahvinen kortti, mutta arvokas – sen kanssa pääsee osallistumaan kaikkeen ohjelmaan ja ilman sitä ei mihinkään. Pojilla alkoikin jo heti työrupeama, kun heidän tuli piirtää avajaisiin oman maan kyltti ja tehdä lyhyt videotervehdys. Kylttiin piirrettiin muun muassa Suomen leijona, joutsen ja metsänreunaa… Videotervehdyksessä Suomen sloganina oli ”Linux, lakes and Laine” (jääkiekkoilija Patrik Laine siis:-).
VIIKON ENSIMMÄINEN PÄIVÄ NÄYTTELYHALLISSA
Maanantainamulla lähdettiin standeja pystyttämään. Kaikesta oli annettu tarkat ohjeet, tekstistä, postereista, havaintovälineistä. Näyttelyhalli oli mykistävä näky: 1800 nuorta hääri postereidensa kimpussa. Ennen tuomarointia, standille on saatava hyväksymislupa ja kaikkia määräyksiä täytyy noudattaa. Esimerkiksi koulun nimi ei saanut näkyä.
Koko kilpailuviikon aikana oli rinnakkainen symposio, jossa sai käydä kuuntelemassa luentoja tai osallistua työpajoihin. Minulla olikin heti mahdollisuus käväistä parilla luennolla. Ensin tieteellisten artikkeleiden käytöstä opetuksessa, sitten paneelikeskustelu ISEFin vaikutuksesta nuorten kilpailijoiden urakehitykseen.
Avajaisseremoniat alkoivat illallisella, herkullista ruokaa ja uusia tuttavuuksia. Sen jälkeen siirryimme jättiläismäiseen juhlatilaan (meitä oli lähes 4500 henkilöä). Vauhdikas avajaisesitys sisälsi kilpailijoiden esittelyä, jutustelua, ytimekkäitä puheita ja sokerina pohjalla maailmankuulun tutkijan Feng Zhangin esitys urastaan ( hänet tunnetaan erityisesti crisp cas9-menetelmän, ”geenisaksien” kehittäjänä).
TREENAUSTA JA TUOMAROINTIA TIISTAINA
Päivä ennen varsinaista tuomarointia lähdimme messuhalliin treenaamaan poikien esityksiä. Merike ja Tuula kävivät kysymys kysymykseltä läpi kunkin tutkimuksen, ehdottivat parannuksia ja selvittivät epäselvyyksiä. On se yläastelaiselle tai lukiolaiselle kova paikka selostaa tutkimustaan vieraalla kielellä uppo-oudoille ihmisille: tuomareita saattaa käydä paikalla jopa toistakymmentä.
Minä kiirehdin luennolle tilastollisten menetelmien käytöstä. Puhuja havainnollisti menetelmiä M&M- namujen avulla ja yleisö sai pohtia, mikä on yleisin namiväri karkkipussissa. Siitä saatiin oletetut ja havaitut arvot ja pystyttiin tekemään tilastolliset laskelmat.
Iltapäivällä kävin kuuntelemassa tutkijapaneelin, ”Excellence in Science and Technology Panel”. Kaikki neljä puhujaa (Martin Chalfie, Elissa Hallem, Cato Laurencin, Dianne Newman) oli palkittu huomattavilla palkinnoilla tieteen aloilla, mukana oli muun muassa kemian nobelisti Martin Chalfie (oli työskennellyt maailmankuulun Sidney Brennerin laboratoriossa). Ensin puhujat kertoivat lyhyesti itsestään, jonka jälkeen isefiläiset saivat kysyä heiltä kysymyksiä. Vastaukset olivat erittäin mielenkiintoisia ja hauskoja.
KESKIVIIKKO: TUOMARIHAASTATTELUT ALKAVAT
Pojat vetivät puvut päälleen ja saatoimme heidät messukeskukseen. Tuomareiden haastatteluihin ei päästetä aikuisia. Tuomarointipäivä on melkoinen urakka, koska omalla ständillä täytyy olla aamu kahdeksasta. Kilpailijoiden tuomarointi loppui neljältä ja kaikki nuoret tulivat yhtenä jonona salista. Huoltajat, opettajat ja vanhemmat muodostivat kunniakujan ulostulon ympärille, hurrasivat ja huutelivat nimiä. Kiva perinne, jossa jokainen nuori voi kokea itsensä voittajana. Myös Suomen lippu liehui komeasti. Hyvin oli kuulemma mennyt, pojat vaikuttivat tyytyväisiltä.
YLEISÖPÄIVÄ
Torstaina oli yleisöpäivä: koululaisbusseista virtasi nuorisoa alueelle koko päivän. Oli mielenkiintoista kierrellä katsomassa projekteja ja jutella nuorten tutkijoiden kanssa. Valokuvasin useita postereita eri aloilta.
Kävin myös kuuntelemassa Dr. Alexis Mychajliwin esitelmän ”Expanding access to ecology and evolution science fair projects using traditional and digital museum collections”. Todella mielenkiintoista! Puhuja kävi läpi useita museosivustoja, joilta pääsee vaikka minkälaisiin aineistoihin: fossiileihin, kasvillisuuteen, paleontologiaan, eri organismien levinneisyyteen ynnä muihin. Tämän otan suoraan käyttöön opetuksessa.
Kävimme Meriken kanssa myös Arizonan tiedemuseossa. Erityisesti näyttely ihmisruumiista oli mielenkiintoinen. Museosta kiiruhdin seuraavaan esitykseen, Kate Andersonin vetämään ”Are mushrooms the new plastic?”-työpajaan. Sienirihmastosta voidaan kasvattaa biohajoavaa pakkausmateriaalia ja muotin avulla siitä saadaan myös halutun muotoista. Ikea on kuulemma siirtymässä näihin ”sienipakkauksiin” lähitulevaisuudessa. Onkin ihan hullua käyttää kertakäyttöistä polystyreenikuppia, joka sen jälkeen maatuu neljäsataa vuotta!
Torstaina illalla eri yhteisöt ja yritykset jakoivat ainakin 300 palkintoa, lähes 5 miljoonan dollarin arvosta! Oli hauskaa katsella, miten innoissaan palkitut nuoret olivat – eikä ihme, jaossa oli isoja rahastipendejä ja maksettuja yliopistopaikkoja.
PERJANTAINA LOPPUHUIPENTUMA JA MATKA KOTIIN ALKAA
Aamiainen 6:45, sitten kohti messukeskusta ja pääpalkintojen jakoa. Tilaisuus kesti kaksi tuntia, kustakin kategoriasta palkittiin ensin kaikki neljännet, sitten kolmannet, sitten toiset ja ensimmäiset palkinnot. Kategoirioita on 22, jotka jaetaan pääalueisiin Life Sciences ja Physical Sciences. Lopuksi vielä ykkösvoittajista valittiin kolme parasta, ja lisäksi annettiin ansioituneiden ihmisten nimikkopalkintoja. Juontaja oli erinomainen ja veti koko tilaisuuden vauhdikkaasti. Suomen edustajat eivät sijoittuneet, mutta – kuten niin monta kertaa toistettiin – jo kilpailuun pääseminen oli voitto.
Kotimatkalle lähdettiin heti tilaisuuden jälkeen. Upea, ikimuistoinen reissu, josta jäi mieleen paljon. Koulukäyttöön menee uusia käytänteitä ja toivottavasti tietynlainen ”osallistumisen henki” tarttuu opiskelijoihinkin (vain osallistumalla voit voittaa…).
Kirjoittaja
Kaarina Ojasti
Tampereen lyseon lukion biologian ja englannin lehtori
Kuvassa Suomen ISEF tiimi: Jaakko Takala, Vihtori Sova, Kaarina Ojasti, Petteri Haverinen ja Ville Rosendahl. Kuvat: Merike Kesler ja Kaarina Ojasti.
Katso lisää TuKoKesta ja STEK Sähkökisasta
www.tukoke.fi