Eduskuntakeskustelu seksuaalirikoslainsäädännön uudistamisesta kulttuurisen muutoksen merkkinä
Yhteiskuntapolitiikkaa, sukupuolentutkimusta ja väkivaltatutkimusta yhdistelevässä maisterintutkielmassani analysoin kansanedustajien puhetta seksuaalirikoslainsäädännön uudistamista koskevissa lähetekeskusteluissa vuosina 2019 ja 2022. Eduskuntakeskusteluissa kansanedustajat tunnistavat seksuaaliväkivallan paitsi sosiaaliseksi ongelmaksi myös perus- ja ihmisoikeudelliseksi loukkaukseksi ja osallistuvat suomalaisen yhteiskunnan väkivaltaongelman laajuuden tunnustamiseen. Olennaiseksi he näkevät yhteiskunnan laajuisen asennemuutoksen ja sen eräänä toteuttajana koulun.
Jokaisen seksuaalinen itsemääräämisoikeus yhteiskunnallisena kysymyksenä
Amnesty International Suomen osaston mukaan Suomessa yli 50 000 ihmistä kokee eriasteista seksuaaliväkivaltaa vuosittain. Seksuaaliväkivalta on monimuotoista ja kattaa sekä fyysisen koskemattomuuden loukkauksia, kuten seksuaalisen ahdistelun ja raiskauksen, että seksuaalisen häirinnän eri muotoja, kuten ei-toivotun vihjailun ja häiritsevien kuvien lähettämisen. Suostumusperusteinen seksuaalirikoslainsäädäntö astui Suomessa voimaan 1.1.2023, mikä merkitsi merkittävää muutosta suomalaiseen oikeusjärjestelmään; raiskaus määritellään jatkossa vapaaehtoisuuden puutteen perusteella, ei väkivallan tai sen uhan kautta.
Maisterintutkielmassani olin kiinnostunut siitä,
- millaisiin diskursseihin kansanedustajat lähetekeskustelupuheenvuoroissaan nojautuvat,
- kuinka he asemoivat väkivallan kokijoita, väkivallan tekijöitä ja suostumusta sekä
- miten he legitimoivat argumentointiaan ja käyttöönottamiaan diskursseja.
Tutkimusaineistoni muodostivat lähetekeskustelut Suostumus2018-kansalaisaloitteesta sekä hallituksen esityksestä eduskunnalle seksuaalirikoksia koskevaksi lainsäädännöksi.
Keskeinen tulos on, että kansanedustajien puhe seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta ja sitä loukkaavasta seksuaaliväkivallasta ilmentää laajempaa kulttuurista muutosta seksuaaliväkivallan vähättelystä kohti väkivallan kokijoiden oikeudet tunnustavaa näkökulmaa. Kansalaisyhteiskunta ja järjestökenttä ovat merkittävästi ajaneet tätä muutosta vuosien varrella.
Lähetekeskusteluissa edustajat jakavat tavoitteet vahvistaa seksuaalista itsemääräämisoikeutta, parantaa seksuaaliväkivallan kokijoiden asemaa ja lisätä seksuaaliväkivallan tekijän vastuuta, mitkä perustelevat lainsäädännön uudistamisen tarpeen. Kansanedustajat kiinnittyvät tarkasteluni perusteella puheenvuoroillaan sekä tyypillisiin ja totunnaisiin väkivaltadiskursseihin seksuaaliväkivallasta että pyrkivät haastamaan hegemonisia diskursseja koskien ennen kaikkea seksuaaliväkivallan kokijoita.
Koulu asennemuutoksen edistäjänä
Seksuaaliväkivaltaan tulee tutkimuskirjallisuuden valossa puuttua monialaisesti ja useilla eri tasoilla. Seksuaaliväkivaltaan puuttumisen keinovalikoima on laaja, ja lainsäädäntö on seksuaaliväkivallan torjunnan viitekehyksistä vain yksi, joskin hyvin merkittävä. Suomessa käytiin vuosia keskustelua seksuaalirikoslainsäädännön uudistamisesta suostumusperusteiseksi, jotta Suomi täyttäisi naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumiseen keskittyvän Istanbulin sopimuksen kansalliset velvoitteet.
Kansanedustajat peräänkuuluttavat seksuaalirikoslainsäädännön uudistamisesta keskustellessaan asennemuutosta, jonka korostetaan olevan jokaisen asia ja läpäisevän koko yhteiskunnan. Edustajat nostavat esiin koulun ja lapsi- ja nuorisotyötä toteuttavat tahot eräinä asennemuutoksen ajureina, jotka voisivat vahvistaa lasten ja nuorten ymmärrystä seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta ja suostumuksesta.
Yhteiskunnan nuorimpien sosialisaatio seksuaalisen itsemääräämisoikeuden kunnioitukseen rakentuu koulun ja päiväkodin lisäksi harrastuksissa ja vapaa-ajalla. Lähetekeskusteluissa ei käyty keskustelua perheen roolista asennemuutoksessa, mutta olennaista toki on, että suostumusperusteisuuteen suhtaudutaan vakavasti ja sitä käsitellään eri sukupolvien välillä yhdessä myös kodin piirissä. Asenteet muuttuvat hitaasti, mutta keskustelu seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta on vahvistunut Suomessa viime vuosina merkittävästi. On kuitenkin muistettava, että muutoksen aktiivinen edistäminen edellyttää resursseja. Keskustelun ja opetuksen näistä teemoista on jatkuttava, jotta suostumusperusteisuus vakiintuu selkeäksi käytännöksi eri-ikäisten keskuudessa kaikkialla Suomessa.
Tutkielma on vapaasti luettavissa Helsingin yliopiston avoimessa julkaisuarkistossa Heldassa osoitteessa: https://helda.helsinki.fi/items/34a67f1c-6d47-4614-852b-3f510ec175e6.
Minttu Viini oli korkeakouluharjoittelijana Kehittämiskeskus Opinkirjossa keväällä 2024.
Teksti ja kuva: Minttu Viini