Uuden ajan menetelmillä muotoilemaan 2040-luvun koulua
Kysymys siitä, kuinka saada suomalaisen koulutuksen menestystarina jatkumaan ja koulutustaso nousemaan, on kaikkien mielissä. Ongelmien korjaamisen lisäksi pitää keskustella siitä, mikä on tulevaisuusvisio ja koulutuksen rooli toivotun tulevaisuuden rakentajana. Tällä hetkellä vahvimmat globaalit visiot liittyvät maailmassa kestävän kehityksen ja vihreän siirtymän 17 kestävän kehityksen tavoitteeseen (ns. SDG-tavoitteisto). Teknologisen kehityksen mukainen Teollisuus 4.0/5.0 -kehitys johtaa meitä kohti palveluvaltaista vahvasti digitalisoitunutta ja verkostoitunutta palvelutaloutta, jossa Teollisuus 3.0 -vaiheen teollisuus on muuntunut osaksi verkostoitunutta palvelutaloutta.
Koulutusta uudistettaessa perspektiivi on asetettava vähintään vuoteen 2045. Tuolloin nyt syntynyt lapsi on jo pitkällä koulutuspolullaan, kenties jo työelämässä. Kun aikajänne on näin pitkä, on huomattava vahvat megatrendit, joiden suuntaan maailma väistämättä muuttuu. Tilastollisten trendianalyysien mukaan bioajan ja biotalouden kehitys on vahva globaali megatrendi, joka ajaa tällä hetkellä globaalin talouden kehitystä huomioimaan kestävyys- ja kohtuullisuuskysymyksiä niin kiertotaloudessa kuin kaikessa muussakin energia- ja materiaalitaloudellisessa toiminnassa.
Ns. digitaalisen kehityksen ”metaverse -trendi”, johon liittyvät keskeisesti keinoäly, lohkoteknologiat ja AR/VR-teknologiat sävyttävät pitkän aikavälin digitalisaatiokehitystä. Siirtymä World Wide Webistä (WWW) kohti hajautetumpaa Digital Twin Webiä (DTW) on nyt käynnistynyt vauhdilla.
Tulevat sukupolvet tulevat elämään palveluvaltaisessa biotaloudessa, jossa monia talouden prosesseja ohjaavat ”metaverse” -teknologiaperheen teknologiat kuten erityisesti digitaalisten kaksosten teknologiaratkaisut. Niiden avulla voidaan sekä markkinoiden yksityishyödykkeiden että julkisen talouden tuotantotoiminnan hyvinvointituottavuutta parantaa huomattavasti. Lisäksi yksityisen ja julkisen sektorin välimaastossa tulee olemaan klubi- ja verkostohyödykkeiden markkinat, joita ohjaa alustalouden innovatiiviset teknologiaratkaisut ja -mallit.
Uusi talous muuttaa myös demokratian toimintaa ja toimintamalleja – ei pelkästään sosiaalisen median vaan myös laajemman kansalaisten osallisuustalouden kautta. Tämän tyyppiseen uuteen maailmaan koulujen ja koululaitosten kehitystä tulee uudistuksia ohjata. Tässä maailmassa julkistalouden ja yksityistalouden välinen synergia nousee keskeiseksi kansalliseksi menestystekijäksi. Yhteiskunnallinen osallisuus ja sosiaalinen inkluusio eivät koskaan synny tyhjästä. Jos näistä asioista ei huolehdita tulevaisuudessa, tiedossa on lisää epäonnistumisia ja segregaatiotuohoja koulutusjärjestelmässämme. Taiteilija Jope Ruonansuun vahva kansalaisyhteiskunnan visio ”ajattele ite” on edelleen ajankohtainen ohje reilun demokratian kehittämisen osalta.
Peruskoulua rakennettaessa komitealaitos oli toimiva tapa rakentaa yhteiskunnallista konsensusta. Sen jälkeen on totuttu ajattelemaan opetussuunnitelmia ja niiden kehittämistä koulun uudistumisen moottorina. Uusi aika, jolle tyypillistä on asioiden monitahoisuus ja kompleksisuus, haastaa totuttuja ja koeteltuja keinoja uudistaa koulua. Uusi aika vaatii myös uudet keinot, vaikka julkisuudessa käydyssä keskustelussa Pilvi Torsti, Olli-Pekka Heinonen ja Olli Luukkainen ovat puhuneet komitealaitoksen puolesta.
Uuden aikakauden menetelmällinen ratkaisu olisi ns. joukkoistamis-Delfoi -menetelmä, jolla voisimme uudistaa radikaalisti parlamentaarista komiteatyöskentelyä ja lainsäädäntötyötä. Joukkoistamis-Delfoi- komitealaitos voisi yhdistää asiantuntijoiden ja massadatapohjaisten AI- ja asiantuntijajärjestelmien hyödyntämisen siten, että säädettävät lait ja opetussuunnitelmat eivät olisi jo valmistuessaan vanhentuneita. Ehkä tätä menetelmää kannattaisi testata ja näyttää kansainväliselle yleisölle, miten innovatiivinen kokeilutoiminta oikein toimii Suomessa.
Ihmisellä on vallassaan aikaansaada toivottuja ja haluttuja muutoksia. Muutokset eivät vakiinnu, jos tavoitteita ja toimenpiteitä ei ole luotu yhdessä. Niinpä toivotun muutoksen tulisi olla laajasti ajateltu ja keskusteltu. Olisi osattava katsoa asioita erilaisista ja uusistakin näkökulmista. Prosessin olisi oltava mukaan kutsuva. Tulisi luoda tulevaisuuksien kuvittelemisen tiloja, joissa mahdollisimman laajalla joukolla voitaisiin luoda kuvaa siitä, mitä haluamme tulevaisuuden olevan. Tulevaisuuksien pohdinnan tulisi olla kansalaisoikeus, ei pienen etupiirin strateginen rituaali. Olisiko ratkaisu hedelmällisen uusin ajattelun ryhmät, jotka syventyisivät dialogisesti pohtimaan 2020-luvun menetelmin tutkimaan koulutuksen tulevaisuuksia? Tai mikä olisi vieläkin parempi vaihtoehto? Koulutuksen ja sivistyksen uudistamisen demokraattisuus ja moniäänisyys vaatii dialogisuutta ja moninäkökulmaisuutta. Monometodit ja siilomaiset teoriat eivät ole yhteiskuntatieteiden menetelmätulevaisuutta.
Koulutuksen tulevaisuutta hahmottaessaan hedelmällisen uusin ajattelun ryhmien olisi ensinnäkin luotava tilannekuva tulevaisuudessa väistämättömien megatrendien aiheuttamien muutosten pohjalta. Toiseksi olisi hahmotettava, mikä on oppimisen ja koulutuksen tärkein missio eli tulevaisuustehtävä. Kolmanneksi olisi pohdittava, mitä olisivat ne asiat ja kokonaisuudet, joihin koulutusta kehitetään, kun kuljetaan kohti toivottuja tulevaisuuksia. Keskustelua pitäisi käydä yhteiskunnassa laajasti. Erityisesti olisi otettava mukaan myös opettajat, lapset ja nuoret sekä huoltajat. Suomen kansallisen innovaatiojärjestelmä on niin kauan varsin puutteellinen, kun lapset, nuoret ja ikäihmiset jätetään systemaattisesti sen ulkopuolelle. Näin Suomessa on aika usein käytännössä ajateltu. Onko siihen varaa ikääntyvässä ja pienten ikäluokkien Suomessa?
Ei voitane odottaa, että uusi järjestelmä olisi kirjoituspöydällä tehty valmiiksi, ennen kuin se otetaan käyttöön. Meillähän on kirjahyllyttäin valmiita komiteamietintöjä ja raportteja, joiden tuloksellisuus, toimivuus ja järkevyys on viime aikoina kyseenalaistettu voimakkaasti. Olisi systeeminen muutos huokoistaa koulutuspoliittista suunnittelua ja antaa osallistumisen mahdollisuus uusin ajattelun kautta nykyistä laajemmalle joukolle. Koulutus ansaitsee paremman ja vahvemman aseman koko yhteiskuntaa koskevan keskustelun kohteena. Demokraattisia perusperiaatteita kunnioittavassa yhteiskunnassa olisi iso paha virhe aliarvioida joukkojen viisautta. Olemme siirtyneet kauan aikaa sitten oraakkeleiden yhteiskunnasta dialogien yhteiskuntaan. Toki eräissä totalitaarisissa valtioissa voidaan edelleen ajatella, ettei näin olisi tapahtunut. Suomessa voimme ajatella toisin.
Jari Kaivo-oja, Tutkimusjohtaja, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto, Dosentti (Helsingin yliopisto, Lapin yliopisto ja Vaasan yliopisto)
Minna Riikka Järvinen, KT, Toiminnanjohtaja, Kehittämiskeskus Opinkirjo
Opinkirjo tuottaa jatkossa myös pidempiä ja vaikeaselkoisempia kirjoituksia blogiinsa. Kompleksisiin kysymyksiin ei ole tarpeen tuottaa yksioikoisia, helppoja tai konkreettisia vastauksia. Tulevaisuus luodaan yhdessä tutkimalla.