Opettajakin tarvitsee ymmärrystä yhteiskunnan ristiriidoista
”Me ei varmaan olla kohderyhmää”, eräs luokanopettajaopiskelija sanoi, kun olimme lokakuussa pitämässä miniluentosarjaa Dissensus&Dialogi Oulun yliopistolla. Luentojen sisältö oli tiivistetysti se, että maailmassa ja omassa yhteiskunnassamme vallitsee samanaikaisesti useita keskenään ristiriitaisia arvoja, identiteettejä, intressejä ja päämääriä ja että näiden kanssa toimeen tulemiseksi dialogisuus on sopiva keino. Olemme joskus asioista niin perustavanlaatuisesti eri mieltä, ettei ratkaisua ole ilman, että joku osapuoli menettäisi jotakin itselleen tärkeää. Toisin sanoen olemme näiden asioiden suhteen dissensuaalisia. Konsensusta, eli samanmielisyyttä, ei siis ole löydettävissä.
Palautteen antanut opiskelija ilmeisesti koki perusopetuksen neutraalina ei-poliittisena ja ei-yhteiskunnallisena elämänalueena. Tavallaanhan koulu on paikka, jossa kaikki ovat kasvamassa ja kasvattamassa poliittisista mielipiteistä riippumatta. Kuitenkin koulu, oppivelvollisuus ja peruskoulu ovat itsessään poliittisia siinä, missä ne perustuvat poliittisille aatteille yhdenvertaisesta kasvatuksesta ja yhteiskunnasta.
Kasvatustieteissä on jo jonkin aikaa huomioitu, etteivät kasvatus ja koulutus tapahdu yhteiskunnasta ja globaalista maailmasta irrallaan. Koulumaailman, yhteiskunnan ja politiikan suhteet eivät kuitenkaan aina ole ilmeisiä ja saattavat tulla näkyviin vasta syvällisemmän analyysin ja pohdinnan kautta. Opettaja ja koulu ovat kuitenkin osa yhteiskuntaa ja maailmaa, ja opetussuunnitelmat ovat poliittisen toiminnan ja päätösten tulosta. Opetussuunnitelmat saattavat sisältää useita ääneen lausumattomia ennakko-oletuksia sekä piilo-opetussuunnitelman siitä, mihin arvoihin ja käytäntöihin opetussuunnitelmassa määritellyn sisällön myötä olisi tarkoitus kasvattaa. Joskus eri oppiaineiden opetussuunnitelmissa on jopa keskenään ristiriitaisia taustaoletuksia.
Yhteiskunnallinen dissensus saattaa koulun arjessa näkyä kuitenkin erityisesti koulun ja erilaisten kotien välisessä yhteistyössä sekä oppilaiden keskinäisissä suhteissa. Toimiakseen koulun arjessa opettajan voi olla pakko ottaa huomioon erimielisyyksiä, joihin ei ole löydettävissä ilmeistä ratkaisua. Tätä varten opettajan tai kenen tahansa kasvattajan on myös tunnistettava omat arvonsa, uskomuksensa ja päämääränsä osana yhteiskunnallista kontekstia. Vain sanoittamalla omat näkemyksensä ja lähtökohtansa niistä voi keskustella toisen kanssa, oli se toinen sitten kollega, vanhempi, oppilas tai opiskelija.
Kaiken lisäksi opettajakin on ihminen, jolla väistämättä on omat arvonsa ja uskomuksensa, joiden perusteella hän toimii. Opettaja ei siis koskaan voi olla täysin neutraali toimija. Opettajan arvot saattavat näkyä monissa paikoissa koulutyössä, esimerkiksi siinä, minkälaisiin ongelmiin hän kiinnittää koulussa huomiota tai miten hän suhtautuu erilaisten vanhempien yhteydenottoihin koulun suuntaan. Vaikka opettajan kuuluu olla kouluympäristössä poliittisesti neutraali ja olla indoktrinoimatta oppilaita, opettaja ei voi jättää arvojaan, näkemyksiään ja katsomustaan täysin luokanoven taakse.
Opettaja on siis pikemminkin omalla tavallaan yhteiskunnallisten aiheiden ytimessä: opettaja toimii monien lasten ja nuorten kanssa, valmistaa heitä toimimaan yhteiskunnassa sekä on yhteydessä monenlaisiin koteihin. Samaan aikaan opettaja on koulutuksensa puolesta saattanut omaksua tiettyjä uskomuksia ja näkemyksiä, joiden mukaan toimii työssään. Tällaisia saattavat olla esimerkiksi uskomus omaan ammattitaitoon, peruskouluopetuksen tunnustuksettomuus tai uskomus, että oppilaita tulisi kannustaa hyviin suorituksiin.
Suomalaisen yliopistokoulutuksen on valmistettava tulevaa kouluhenkilökuntaa myös moninaisuuden ja erilaisuuden kohtaamiseen. Aina tässä kohtaamisessa ei ole tarpeen tai edes mahdollista etsiä konsensusta. Joskus paras tapa tulla toimeen erimielisyyden kanssa on käydä dialogia siitä, miten kukin osapuoli tilanteen kokee omasta näkökulmastaan ja pyrkiä ymmärtämään toisen kokemusmaailmaa ja ajattelun lähtökohtia.
- Minna-Kerttu Kekki, asiantuntija (Opinkirjo) & kasvatusfilosofian tutkijatohtori (Oulun yliopisto)