Opinkirjo kannustaa palkinnolla lukioita ja yliopistoja yhteistyöhön
Kehittämiskeskus Opinkirjo jakoi tämänkeväisessä Tutki-Kokeile-Kehitä-kilpailun lopputapahtumassa erikoispalkinnon kilpailutyölle, jossa oli tehty esimerkillistä yhteistyötä lukion ja tiedeyliopiston välillä. Palkinnon saivat Taavi Väänänen ja Atte Kapanen Helsingin matematiikkalukiosta sekä heidän ohjaajansa Teppo Harju ja yhteistyökumppani Joni Tammi Aalto-yliopiston Metsähovin radio-observatoriosta.
Viime viikko oli nuorten tutkijoiden, kokeilijoiden ja kehittäjien juhlaa. Opinkirjon ja Tekniikan Akateemisten (TEK) yhteistyössä järjestämän Tutki-Kokeile-Kehitä-kilpailun (TuKoKe) lopputapahtumaan kokoontui yli sata lasta ja nuorta esittelemään omia tutkimuksiaan ja projektejaan.
Tapahtumassa Opinkirjo jakoi erikoispalkinnon kilpailutyölle, jossa oli tehty yhteistyötä lukion ja tiedeyliopiston välillä. Myöntämällä erikoispalkinnon Opinkirjo kannustaa kaikkia lukioita tutkielmakurssien tarjoamiseen ja opiskelijoiden saattamiseen suorin kontaktein yhteistyöhön eri alojen tutkijoiden kanssa.
Palkinnon saivat Taavi Väänänen ja Atte Kapanen Helsingin matematiikkalukiosta sekä heidän ohjaajansa Teppo Harju ja yhteistyökumppani Joni Tammi Aalto-yliopiston Metsähovin radio-observatoriosta. Kilpailutyön aiheena olivat mittausvirheet radioteleskoopin datassa.
Palkinnon saajan valitsi Opinkirjon toiminnanjohtaja Minna Riikka Järvinen haastateltuaan kilpailijoita.
”Työ on erinomainen osoitus lukion tiedeopintojen ja lukion opetussuunnitelman tarkoittamasta lukiokoulutuksen ja korkea-asteen yhteistyöstä”, Opinkirjon toiminnanjohtaja Minna Riikka Järvinen perustelee valintaansa.
Järvisen mukaan opettaja Teppo Harju on esimerkillisellä tavalla ohjannut lukion tutkielmakurssilla olevat opiskelijat yhteistyöhön Aalto-yliopiston Metsähovin radio-observatorion johtajan Joni Tammen kanssa.
”Metsähovissa opiskelijat olivat päässeet käytännössä toteamaan, miten laitteet toimivat ja sen perusteella pystyneet analysoimaan raakadataa. Haastattelussa Taavi ja Atte kertoivat, että tärkeää oli myös se, että he saivat tehdä tutkimusta, jolla on oikeaa relevanssia, ei siis pelkkää harjoitustyötä.”