Miksi kansalaisjärjestöistä puhutaan niin vähän kouluissa?
Seisoin koulumme liikuntasalin lavalla, verhojen siimeksessä, ja katselin vastavalittua opiskelijakunnan hallitusta. He hymyilivät iloisina, näyttivät hieman hämmentyneiltä ja kättelivät innokkaasti onnittelevaa puheenjohtajaa. Tunsin oloni tyhjäksi, sillä tästä eteenpäin en enää olisi oppilas- tai opiskelijakunnan hallituksen jäsen.
Ennen tuota hetkeä olin tehnyt 10 vuotta oppilas- ja opiskelijakunnan hallitustyötä. Kymmenen. Vuotta. Olin itse tuolloin vasta 17-vuotias. Hurjaa. Lähdin mukaan kaikkeen jo alakoulussa. Aina kun kaivattiin vapaaehtoisia johonkin luottamuspestiin, olin ensimmäisenä nostamassa kättäni pystyyn innostukseni merkiksi. Luottamustehtävien sisällöt vaihtelivat vertaistiedottajasta oppilaskunnan hallituksen puheenjohtajaan ja tukioppilaasta välituntiliikuttajaan. Voinkin sanoa, että vaikuttamisen maailma tempaisi minut mukaansa.
Tällä hetkellä toimin Suomen Lukiolaisten Liiton järjestösektorin varapuheenjohtajana ja Kaarinan nuorisovaltuuston varapuheenjohtajana. Nuorisovaltuustossa olen yksi perustajajäsenistä, kun lähdin mukaan jo yläkoulussa. Tämä on viimeinen vuoteni siellä ja tuntuu hassulta jättää valtuusto. Lukiolaisten liitossa olen ollut mukana noin kolme ja puoli vuotta. Aloitin Lukiolaisissa toimijana vailla vastuupestiä ja sen jälkeen olin piirihallituksessa viestintävastaavana. Vuonna 2019 toimin Lounais-Suomen lukiolaisten varapuheenjohtajana ja viime vuonna olin osa Suomen Lukiolaisten Liiton liittohallitusta.
Voinen siis todeta, että paljon on tullut tehtyä ja monenlaisia vaikuttamisen paikkoja on tullut koettua. En ole juurikaan ollut puoluepoliittisessa vaikuttamisessa mukana, vaan vaikuttamiseni on keskittynyt erilaisten järjestöjen kautta vaikuttamiseen. Mielestäni on kummallista, että esimerkiksi yhteiskuntaopin tunnilla käsitellään kattavasti puoluepoliittista vaikuttamista ja esimerkiksi puolueiden eroja, mutta järjestövaikuttamiseen tai muihin vastaaviin vaikuttamisen muotoihin ei juurikaan tutustuta.
Olen kuullut monilta ystäviltäni, että politiikka on heidän mielestään pelottavaa. Puolueet ja puoluepolitiikka eivät vedä suurinta osaa nuoria puoleensa ja puolueiden suuret teemat saattavat tuntua kaukaisilta tai vaikeasti ymmärrettäviltä.
Olisikin ensiarvoisen tärkeää, että esimerkiksi yhteiskuntaopin tunneilla käsiteltäisiin myös muita vaikuttamisen muotoja nykyistä laajemmin. Erilaiset järjestöt, kerhot ja aktivistiryhmät eivät tällä hetkellä tule juuri lainkaan esiin opetuksessa, vaan näitä muotoja lähinnä sivutaan nopeasti.
Uskon, että nuorten olisi helpompi samaistua esimerkiksi järjestöjen tai erilaisten ryhmien ajamiin asioihin kuin puolueisiin. Tämä johtuu siitä, että järjestöistä löytää lähes varmasti sellaisen, joka ajaa jotain itselle tärkeää asiaa. Oli se sitten esimerkiksi oman harrastuksen seurojen kattojärjestö, seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajava aktivistiryhmä tai vaikkapa jokin opiskelijajärjestö.
Lukiossani oli tapana, että opiskelijakunnan hallituksen jäsenet lähtevät kouluttautumaan Suomen Lukiolaisten Liiton tapahtumalle. En usko, että muuten olisin saanut tietoa liitosta, sillä esimerkiksi yhteiskuntaopin tunneilla Lukiolaisia ei käsitelty. Jos näillä oppitunneilla kerrottaisiin erilaisista vaikuttamisen paikoista puoluepolitiikan ulkopuolelta, väitän, että useampi nuori kiinnostuisi vaikuttamaan hänelle merkityksellisiin asioihin. Itse ainakin olisin lähtenyt mukaan Lukiolaisten toimintaan, vaikka koulustamme ei olisikaan kannustettu sinne muutoin, jos olisin kuullut siitä yhteiskuntaopin tunnilla.
Suomesta puhutaan usein yhdistysten ja järjestöjen luvattuna maana. Meiltä löytyy molempia joka lähtöön. Onkin kummallista, että näin isoa osaa kansalaistoiminnasta ja vaikuttamisesta ei tuoda nuorille esiin opetuksessa. Osallistuminen järjestöjen ja yhdistysten toimintaan tuntuu paljon maanläheisemmältä kuin puoluepolitiikka. Jos nuorille jää mielikuva siitä, että vaikuttamista voi tehdä vain puoluepolitiikan kautta, he vierastavat sitä. Tätä me emme halua. Uskon, että kaikkien yhteinen tahtotila on saada nuoret kiinnostumaan vaikuttamisesta ja osallistumaan päätöksentekoon. Tämä saavutetaan monimuotoistamalla aiheen opetusta.
Teksti: Tua Halen, Suomen Lukiolaisten Liiton varapuheenjohtaja ja Kaarinan nuorisovaltuuston varapuheenjohtaja