Kuinka koulutus vastaa salaliittojen kutsuhuutoon ja epävarmaan tulevaisuuteen?
Pitkittynyttä korona-pandemiaa voi jo kutsua kollektiiviseksi traumaksi. Huoli terveydestä, elinkeinosta ja ylipäätään tulevaisuudesta koskettaa suurinta osaa väestöstä. Stressaantuneena ihmisen keho on kaiken aikaa ”pakene tai taistele”- tilassa, virittäytyneenä näkemään uhkia sekä valmiina puolustautumaan. Pitkään jatkuneen stressin seurauksena negatiiviset tunteet, kuten pelko ja viha, alkavat ohjaamaan toimintaa enenevissä määrin.
Stressin tuottama oireilu näkyy esimerkiksi netin keskustelupalstojen räjähdysherkkyytenä. Muiden valinnoille alistuminen ja siitä seuraavan ahdistuksen kohtaaminen on sietämättömyydessään helpompi kääntää voimaksi etsimällä syntipukkeja tai sijaiskärsijöitä. Paha olo purkautuu henkilöönmenevänä haukkumisena ja jopa uhkailuna. Tunneälykästä olisi kohdata tunteensa ja päättää, toimiiko niiden määräävänä vai ei, mutta harkinnan resurssit ovat selvästi ehtyneet.
Negatiivisessa mielentilassa ihminen näkee asiat kapeasti
Tunnetutkija Barbara Fredricsson on todennut, että positiivisessa mielentilassa ihminen pystyy näkemään kokonaisvaltaisemmin. Jos ihminen kokee olevansa fyysisesti ja psyykkisesti turvassa, hän on avoin uusille ajatuksille. Tällöin kykenee erittelemään tilanteen moninaiset vaikuttimet ja tarkastelemaan ilmiötä eri näkökulmista, mikä myös usein johtaa rakentaviin ratkaisuihin. Filosofi Esa Saarinen jatkaa Fredricssonin ajatusta niin, että jos haluaa sekasortoa yhteiskunnassa, on hyvä virittää ihmiset negatiiviseen mielentilaan. Tällöin ihmiset usutetaan näkemään oman elämänsä surkeus ja kokemaan katkeruutta siitä, miten päättäjät ovat hoitaneet yhteisiä asioita.
Oli kaaos jonkin tai jonkun toimesta tarkoituksellista tai tahatonta, kriisitilanteessa ihminen näkee asiat kapeakatseisesti ja on alttiimpi ripustautumaan mihin tahansa epäoikeudenmukaisuutta selittävään teoriaan. Epätoivon keskellä valeuutiset ja jopa salaliittoteorioihin uskominen on saanut yhä vahvempaa otetta ihmisistä. Nyt useammalla foorumilla tieteellistä tutkimusta herjataan ja todellinen uhka pandemian taltuttamiselle saattaa olla rokotteiden vastustaminen. Ratkaisuksi ei kuitenkaan auta selvitys tieteellisen tiedon luonteesta, vaan tilannetta tulee purkaa tarkastelemalla ihmisen sosiaalisia, psyykkisiä ja fysiologisia tarpeita.
Huonokin yhteisö on parempi kuin ei yhteisöä lainkaan
Ihminen on sosiaalinen eläin ja tarvitsee olemassaoloonsa muita ihmisiä. Itsensä hyväksi kokeminen arvostuksen ja sosiaalisen liittymisen kautta on niin perustavanlaatuinen tarve, että se tapahtuu jopa muiden asioiden kustannuksella. Siksi erityisesti osattomaksi itsensä kokeva on helppo agitoida erilaisiin liikkeisiin, myös eettisesti epäilyttäviin, sillä huonokin yhteisö täyttää kuulumisen tarvetta ja luo merkitystä merkityksettömyyden tilalle. Ja vaikka ihmiseltä puuttuu kykyä ymmärtää omaa sosiaalista käyttäytymistään, on tarve keksiä selityksiä tiedostamattomalle ja perustella omaa toimintaansa parhain päin.
Salaliittoteorioihin ja valheelliseen tietoon uskomista tukee kognitiivinen vinouma, jota kutsutaan vahvistusharhaksi. Ihmisellä on taipumus havaita ja etsiä ympäristöstä tietoa, joka tukee hänen jo muodostuneita käsityksiään. Hän tulkitsee saamaansa tietoa niin, että se asettuu osaksi mielikuvien loogiselta vaikuttavaa jatkumoa. Kuplautumisvaikutusta edelleen syventää sosiaalisen median algoritmit, jotka syöttävät samanmielistä sisältöä.
Tavoitteena ei ole opettaa tietämistä vaan viisautta
Yksinkertainen vastaus disinformaation ja salaliittoihin uskomisen kitkemiseksi voisi olla, että tarvitaan lisää akateemista osaamista, tiedon palasia ja kykyä argumentoida. Edellä mainituissa osa-alueissa oppimistulosten mittausten mukaan suomalainen koulutusjärjestelmä onnistuukin valtaosalle oppijoista. Koulutus ei kuitenkaan tavoita kaikkia optimaalisella tavalla. Koulutuksen vaikutuspiiristä putoaminen ja ylisukupolvinen syrjäytyminen ovat todellisia ongelmia. Lisäksi niin henkilökohtaiset kuin yhteisön kohtaamat kriisit ovat omiaan horjuttamaan kenen tahansa turvallisuuden tunnetta ja luottamusta tulevaan. Kenen tahansa mieli voi järkkyä ja ajattelu kärjistyä. Tilanteen korjaamiseksi ei auta mekaaninen tiedon lisääminen, kun pohjalla on kokemus osattomuudesta, merkityksettömyydestä tai toivottomuudesta.
Merkityksellisen elämän muodostaa kokemus kuulumisesta, yhteenliittymisestä ja kytkeytymistä itsensä ulkopuoliseen todellisuuteen. Kyky tarkastella omaa ajattelua, tunnistaa tunteita oman käyttäytymisen taustalla ja purkaa haitallisia ajattelukaavoja on moraalisen toimijuuden ydintä sekä auttaa kehittymään myös muuttuvassa ympäristössä. Mielen joustavuus eli resilienssi kuvaa ihmisen yksilöllistä kykyä sopeutua muutoksen ja selvitä vastoinkäymisistä. Mielen joustavuuteen vaikuttaa jonkin verran biologia, mutta sitä voi mitä suurimmassa määrin tietoisesti kehittää. Koulutuksen tulee keskittyä kehittämään tunne-, vuorovaikutus- ja ajattelutaitoja, jotka vahvistavat selviytymistä alati kiihtyvässä muutoksessa. Tavoitteena ei ole opettaa tietämistä vaan viisautta.
Julia Petäjä
Kirjoittaja toimii asiantuntijana Opinkirjolla opettajien täydennyskoulutushankkeessa ”Intuitio, empatia ja vuorovaikutus osana opetustyötä”.
Kuuntele aiheeseen liittyen Ajatusääniä-podcastin jakso Ideologiat.