Lukiosta korkeakouluun
Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan.
– Tove Jansson: Muumipappa ja meri
Uusin lukion opetussuunnitelman perusteasiakirja velvoittaa lukion tekemään yhteistyötä korkeakoulun tai korkeakoulujen kanssa. Paikalliset opetussuunnitelmat sitten konkretisoivat, miten yhteistyötä käytännössä tehdään. Ajatuksena lienee se, että korkeakouluopinnot eivät tuntuisi vieraalta maailmalta ja askel korkeakouluun madaltuu. Ehkä oma alakin löytyy yhteistyön myötä helpommin.
Korkeakouluyhteistyön määrissä on eroja lukioiden välillä aivan ymmärrettävistä syistä. Osa lukioista sijaitsee samalla kampuksella kuin korkeakoulu, osalla matkaa voi olla hyvinkin paljon. Korkeakouluihin kannattaa joka tapauksessa suhtautua avoimen laajasti, katsoa myös kauempana olevia vaihtoehtoja, niistä voi löytyä uusia mielenkiintoisia polkuja tulevaisuuteen.
Kauan, kauan, kauan sitten ollessani itse valintatilanteessa, olin täysin varma, että haluan opiskella matematiikkaa. Kuvittelin myös tietäväni täysin varmasti, mitä matematiikan opiskelu on ja mitä tulen tekemään isona.
Harvoin asiat sujuvat suunnitellusti. Pääsin opiskelemaan matematiikkaa, mutta matematiikka oli erilaista kuin kuvittelin. Osin jännittävämpää. Lyhyen matematiikan lukiossa lukeneelle työmäärä oli alkuvaiheessa paljon suurempi kuin muilla. Sinnikkäästi jatkoin, vaikka epäuskon hetkiä tuli kyllä moneenkin kertaan. Vieläkään en tiedä, oliko opintoalan valinta se ehdottomasti paras, mutta todella hyvä se oli. Mikä olisi ollut parempi, en tiedä.
Työelämästä tiesin toki matematiikan opettajan työn oppilaan näkökulmasta. Se tuntui mahdolliselta, vaikka ei ykkösjutulta tuntunutkaan. Opettajana kului useita vuosia ja työ oli aika erilaista kuin olin ajatellut. Ajan myötä vastaan tuli lukuisia muitakin mielenkiintoisia mahdollisuuksia, joita en olisi osannut kuvitellakaan nuorempana. Työ museossa, tiedekeskuksessa, yliopistolla, järjestössä, virkamiehenä erilaisissa virastoissa jne. kaikki ovat tarjonneet uusia ja mielenkiintoisia ajatuksia ja työtehtäviä ja niissä on oppinut valtavasti. Yksi tutkinto on mahdollistanut paljon. Matematiikasta on ollut hyötyä aina, vaikka se ei ole ollutkaan vaatimuksena useimpiin tehtäviin. Tämä pätee edelleenkin myös muiden aineiden osalta, minkä vuoksi opiskelupaikka kannattaa ottaa vastaan, vaikka ala ei aivan omalta heti tuntuisikaan. Jokaisesta työtehtävästä saa paljon oppia, jota on voinut hyödyntää seuraavassa.
Korkeakouluihin tutustuminen kannattaa tehdä mahdollisimman laajasti. Tällä hetkellä kaikki tarvittava tieto on kyllä netissä ja sitä on paljon. Juuri itselle sopivan ja oikean tiedon löytäminen voi kuitenkin tuntua kuin pisaran etsimiseltä merestä.
Opinkirjo on päättänyt osana laajempaa projektia helpottaa lukiolaisen etsimistä edes hiukan ja koota tietoa samaan paikkaan ja helpommin löydettäväksi.
Lähtiessäni koostamaan tietoa kuvittelin tehtävän helpohkoksi. Korkeakoulujen sivuja selatessani havaitsin, että asian voi esittää hyvin monella tavalla.
Yksi korkeakoulu kertoo kandi- ja maisteriohjelmista, toinen listaa pää- ja sivuaineita, kolmas kuvaa tiedekuntia, jostain löytyy amk-tutkinto ja ylempi amk-tutkinto, erikoistumisopintoja ja väyläopintojakin on tarjolla jne. Aloittavalle lukiolaiselle tiedon löytäminen on aikaa (ja hermojakin) vievää.
Nyt avattavan sivuston tavoitteena on helpottaa tiedon löytämistä ja kerätä samaan paikkaan monia tiedon lähteitä. Läheskään kaikilla ei ole ennalta tiedossa hakukohde. Silloin kannattaa miettiä omia vahvuuksia, testatakin itseään ja aloittaa pohdinta jo lukion alkuvaiheessa. Sitkeyttäkin tarvitaan, mutta jokaiselle löytyy varmasti oma paikka. Työelämässä oppii sitten vähitellen lisää paitsi työstä, myös itsestään ja omista vahvuuksistaan.
Tuutikin sanoin: Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut onnelliseksi.
– Tove Jansson: Taikatalvi
Täyttä varmuutta loppuelämän työtehtävistä ei ole kenelläkään, siksi kannattaa oppia sietämään myös epävarmuutta.
Kaisa Vähähyyppä