Suomesta malliksi?
Edellisten eduskuntavaalien alla kohistiin kovasti Islannin mallista järjestää harrastustoimintaa nuorille. Islannissa oli pystytty vähentämään nuorten päihteiden käyttöä yhdistämällä harrastustoimintaa, kotiintuloaikoja ja vanhempien vastuuttamista perheen yhteisestä ajasta. Miten tämä hyvä saataisiin siirrettyä Suomeen? Koottiin ”nyrkki” pohtimaan harrastustoiminnan Suomen mallia. Kirjoittaja: Minna Riikka Järvinen, Opinkirjon toiminnanjohtaja
Harrastustoiminnan Suomen malli
Suomen malli esiteltiin koronakesän kynnyksellä, auringon koronan jo helliessä ihmislapsosia. (ks.https://minedu.fi/suomen-malli) Nyrkillä on harvemmin saatu hyvää muutosta aikaan, sanoo elämänviisautensa kerryttänyt pessimisti minussa. Mutta ehkäpä maailmalla kohistaan muutaman vuoden päästä Suomesta, joka kelpaa kaikille lasten ja nuorten yhdenvertaisten harrastusmahdollisuuksien mallimaana.
Muutama ajatus mallimaan rakentamista pohtiville:
Anna maistiainen
Tiedämme jo entuudestaan, ettei sellaista harrastustoimintaa kannata järjestää, joka ei kiinnosta lapsia ja nuoria. Samaan aikaan on pidettävä mielessä, etteivät lapset välttämättä tiedä, mikä heitä kiinnostaisi. Emme siis voi kysyä, haluaisitteko harrastaa kulttuuriperintöä tai sanataidetta, jos lapsilla ei ole kokemusta siitä, mitä nämä sanat tarkoittavat. Jalkapallosta heillä saattaa olla kokemusta, ainakin koulun liikuntatunneilta. On siis annettava maistiaisia, ja kysyttävä vasta sitten.
Kuule
Voi olla myös niin, että lapset ja nuoret aivan selvästi haluavat harrastaa jotakin, vaikka parkouria. Kun sitä on tarjolla, osallistujia ei tulekaan, tai he jättäytyvät ensimmäisen kerran jälkeen pois. Tiedämme, että toiminnan laatu on tärkeä, jotta lapset jatkaisivat harrastuksissa. Laatu harrastustoiminnassa tarkoittaa sisällön sopeuttamista ryhmän tarpeisiin ja toiveisiin, ja ohjaajan kykyä tarjota osaamistaan lasten tarpeisiin ja toiveisiin. Tämä erottaa harrastamisen opiskelusta, ohjaamisen opettamisesta.
Tue
Halu harrastaa ei ole yhtä kuin kyky ja mahdollisuus harrastaa. Vaikka tarjolla olisi hyviä, kivoja ja kiinnostavia harrastuksia, meillä on se noin 10% lapsista, joille kynnys on korkea. Voi olla ujoutta, kiusaamista, fyysisiä, psyykkisiä ja muita syitä, jotka tekevät harrastamisesta vaikeaa tai mahdotonta. Rahastakin voi olla nuusua. Koulujen oppilashuoltoryhmissä tunnetaan varsin hyvin nämä nuoret, kenties tiedetään myös, miten tukea näitä nuoria harrastamisessa.
Ajattele lapsesta käsin
Kannattaisiko resursseja jopa ohjata painotetusti lapsille, joille harrastamisessa on kynnystä? Valtaosalla lapsista on harrastuksia ja suurta osaa niistä yhteiskunta subventoi jo nyt. Tiedämme, että harrastavat nuoret kuuluvat tulevaisuuden menestyjiin. Pitäisikö nyt Suomen mallissa olevia roposia* tuumia käytettävän tavalla, joka madaltaisi näitä kynnyksiä?
Turvaa läheiset suhteet
Yksi tapa madaltaa harrastamisen kynnyksiä on tuoda harrastuksia koulupäivän yhteyteen. Toinen vielä lisää kynnystä madaltava asia on ottaa harrastuksen ohjaajaksi ihminen, joka on lapselle tuttu ja turvallinen. Opettajako? Koulun nuorisotyöntekijä? Keittiöhenkilö? Talkkari? Koulussa on bonusta myös maahanmuuttajaperheille, joilla koulu voi olla ainoa ympäristö, jossa lapset kotoutuvat oman kulttuuripiirinsä ulkopuolelta olevien lasten kanssa.
Aurinkoa!
Pessimistikin uskaltaa toivoa. Jos sinäkin, harrastustoimintaa pohtiva uskallat ja haluat, voit ottaa yhteyttä. Voimme yhdessä pohtia tapaa, jolla juuri sinun kunnassasi harrastustoiminta kukoistaisi niiden lasten hyväksi, jotka kulloinkin ovat kukkamaallamme.
Minna Riikka Järvinen
Kirjoittaja on Opinkirjon toiminnanjohtaja, KT.
*Malliin on varattu reilu 14 miljooonaa euroa, kun harrastamista tuetaan välillisesti 250-300 miljoonalla vuosittain (Selvitys Valtionhallinnon toimenpiteistä lasten ja nuorten harrastustoiminnan edistämiseksi; Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2018:1)
[*] Malliin on varattu reilu 14 miljooonaa euroa, kun harrastamista tuetaan välillisesti 250-300 miljoonalla vuosittain (Selvitys Valtionhallinnon toimenpiteistä lasten ja nuorten harrastustoiminnan edistämiseksi; Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2018:1)