Tulevaisuus vaakalaudalla: tekoja nuorten vuoksi
Nuorten tulevaisuususkon heikkeneminen on nostanut nuoret ja heidän yhteiskunnallisen asemansa otsikoihin. Juuri julkaistun Nuorisobarometrin hengessä asiantuntijat peräänkuuluttavat nuorten äänen ja näkökulman vahvistumista yhteiskunnallisessa päätöksenteossa sekä arjen osallisuudessa. Tässä blogitekstissä Opinkirjon ja Nuoskan asiantuntijat Sari Hietamäki ja Armi Itätalo tiivistävät uusien tutkimusten ja raporttien antia sekä pohtivat tekoja tulevaisuususkon vahvistamiseksi koulussa ja koulunuorisotyön avulla.
Vuoden 2026 alussa julkaistu Nuorisobarometri 2025 nosti nuorten heikon tulevaisuususkon otsikoihin ja kaikkien huulille. Barometrin huolestuttavien tulosten pohjalta opetus- ja kulttuuriministeriö asetti työryhmän etsimään toimia tilanteen korjaamiseksi. Työryhmän loppuraportti julkaistiin 25.3.2026. Raportin tarkoituksena on selventää, millaisesta ongelmasta on kyse sekä tarjota konkreettisia ratkaisuehdotuksia tilanteen korjaamiseksi.
Taustalla neljä ilmiötä
Työryhmä tunnisti neljä toisiinsa limittyvää ilmiötä, jotka haastavat nuorten tulevaisuutta:
- Globaali tilanne. Aikamme on monikriisien aikakausi ja nuoret elävät omaa, ainutlaatuista nuoruuttaan kriisien keskellä. Nuorten pessimistiseen tulevaisuushorisonttiin vaikuttavat muun muassa ekokriisi, sodat sekä koronapandemia ja sen “häntä” eli moninaiset jälkivaikutukset.
- Suomalaisen yhteiskunnan muutokset. Nuorten arkeen vaikuttavat poliittiset päätökset, kuten työttömyysturvan, opintotuen ja sosiaaliturvan leikkaukset. Jatkossa olisi hyvä tunnistaa ja ennakoida muutosten yhteisvaikutukset nuoriin.
- Nuorten itsensä kokemat paineet. Nuoret elävät sananmukaisesti “paineissa”.
Sisäistetyt paineet liittyvät muun muassa työllisyyteen, koulutukseen ja ihmissuhteisiin. - Kertomus tulevaisuudesta. Mediassa esiintyvän tulevaisuusnarratiivin sävy on pessimistinen. Tulevaisuuspuheen synkkä sävy vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin.
Näin moniulotteiseen haasteeseen ei voida vastata yksittäisillä toimilla. Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan pitkäjänteistä nuorisopolitiikkaa, kuten asiantuntijaryhmää johtanut opetus- ja kulttuuriministeriön erityisasiantuntija Jenni Palomäki selvensi raportin julkistamistilaisuudessa.
Muutos ja kasvattajien rooli
Nuorten tulevaisuususkon vahvistamisessa aikuisten, kuten poliittisten päättäjien ja kasvattajien rooli on keskeinen. Yle aamulle antamassaan haastattelussa nuorisotutkija ja asiantuntijaryhmän jäsen Tomi Kiilakoski nosti esiin, kuinka suomalainen yhteiskunta voi rakentaa tilanteessa kaivattavaa vahvempaa perusturvallisuutta. Tämän lisäksi tulee vahvistaa näkökulmaa, jossa tulevaisuus rakennetaan yhdessä. Tilanteen korjaamiseksi ei ole olemassa poppakonsteja, vaan tarvitaan panostuksia tulevaisuuskasvatukseen ja sen näyttämiseen, että nuoret otetaan vakavasti, Kiilakoski tiivisti.
Yksi keskeinen kasvatuksen näkökulma on ekokriisin käsitteleminen. Kiilakoski nostikin haastattelussa esiin, kuinka ekokriisi ja sen vaikutukset jakautuvat yhteiskunnan eri osapuolille eri tavalla. Nuoret ovat juuri se ikäryhmä, jotka joutuvat kohtaamaan aikuisten epäonnistumisen. Tähän asiantuntijaryhmällä on tarjottavanaan kolme näkökulmaa:
- Nuorten ääni mukaan ympäristöpoliittiseen päätöksentekoon
- Ilmastotunteiden käsittely
- Itsenäisen toiminnan tukeminen
Kiilakoski korosti, että elämme tilanteessa, jossa yhteiskunnan lisäksi myös koulutus vahvistaa yksilöllistymiskehitystä: nuoria vastuutetaan yksilöinä. Ekokriisin ratkaisemiseen tarvitaan kuitenkin ilmastotoimijuuden vahvistumista ja osallistumista yhteiseen päätöksentekoon. Samalla on muistettava, että ekokriisi on aikuisten vastuulla. Aikuisten tulisi huomioida ylisukupolvinen oikeudenmukaisuus, kuten työryhmä raportissaan huomauttaa.
Ekokriisin ja demokratiakasvatuksen suhde
Nuorten rooli ilmastokeskustelussa on ollut perustavanlaatuinen, kuten ilmastoaktivisti Greta Thunbergin esimerkki osoittaa. BIOS-tutkimusyksikön tutkija Tero Toivanen (2022) on analysoinut, kuinka ilmastokriisi on nuorille eksistentiaalinen uhka. Toivanen selvittää, kuinka nuorten muutosvaatimukset ovatkin perustellusti kohdistuneet fossiilitalouteen sekä korkeasti kuluttaviin valtioihin ja ihmisryhmiin. Ylisukupolvisen oikeudenmukaisuuden rinnalla ekokriisin ratkaiseminen ja siten myös tulevaisuususkon vahvistaminen on globaalin oikeudenmukaisuuden kysymys. Globaali ilmastokriisi ratkeaa vain, kun fossiilisista polttoaineista luovutaan nopealla tahdilla, minkä lisäksi metsien ja maaperän kyky sitoa hiiltä ilmakehästä turvataan, Toivanen muistuttaa.
Toivanen (2022) kirjoittaa, kuinka ekokriisi muodostaa demokraattisten yhteiskuntien kehityksessä historiallisen epäjatkuvuuskohdan. Tulevaisuutta ei voida enää suunnitella nykyiseen ekologisesti kestämättömään materiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen perustuen. Myöskään maltilliset toimet eivät riitä, koska ympäristöpaine on kasvanut niin suureksi. Politiikan painopistettä on siirrettävä.
Yhden painopisteen tulisi jatkossa olla nuoret sekä heidän tulevaisuutensa. Ilmasto- ja kestävyyskasvatuksen lisäksi haasteeseen voidaan tarttua aktiivisella demokratiakasvatuksella. Demokratia kaipaa vastuullisia ja muutosvoimaisia nuoria. Kuten Kiilakoski haastattelussaan totesi, suomalaisen yhteiskunnan pitäisi näyttää, että muutos on mahdollinen ja nuorten kannattaa siihen osallistua. Tähän ongelmavyyhtiin demokratiakasvatus ja sen moninaiset käytännöt tarjoavat ratkaisuja. Kehittämiskeskus Opinkirjon materiaalipankista löydät kattavan valikoiman demokratiakasvatuksen malleja, jotka toimivat käytännössä.
Koulunuorisotyön mahdollisuudet
Asiantuntijaryhmä esittää 36 toimenpidesuositusta nuorten tulevaisuususkon vahvistamiseksi. Suosituksissa korostuvat aikuisten teot nuorten eteen ja nuorten vuoksi. Kohta 26 ottaa suoraan kantaa koulunuorisotyöhön: sen mukaan koulunuorisotyö tulisi ottaa osaksi yhteisöllistä opiskeluhuoltoa.
Suositus vahvistaa nuorisoalan osaamiskeskus Nuoskassa tehtyä kehittämistyötä, jossa koulunuorisotyön roolia on jäsennetty osaksi koulun rakenteita ja hyvinvointityötä. Se tukee näkemystä koulunuorisotyöstä olennaisena osana koulujen hyvinvointityön monialaista kokonaisuutta, ei irrallisena lisänä.
Toimenpidesuosituksissa on tunnistettavissa myös muita kokonaisuuksia, joihin koulunuorisotyön avulla on mahdollista vaikuttaa ja tarjota konkreettisia keinoja vahvistaa nuorten tulevaisuususkoa.
Koulunuorisotyön yksi keskeinen periaate on yhdenvertaisuus, minkä vuoksi se kytkeytyy koulujen arjessa tehtävään rasisminvastaiseen työhön. Toiminnan avulla rakennetaan aktiivisesti toimintakulttuuria, jossa jokainen nuori voi kokea olevansa arvostettu ja turvassa. Koulunuorisotyö luo myös mahdollisuuksia nuorten omaehtoiselle toiminnalle koulun arjessa, kuten nuorten ilmasto- ja ympäristötoiminnalle. Näin vahvistuvat myös nuorten osallisuuden ja vaikuttamisen kokemukset, jotka ovat keskeisiä tulevaisuususkon rakentumisessa (toimenpidesuositukset 3, 4, 12 ja 14).
Yhtenä suosituksissa esiin nousevana teemana on yhteisöllisyyden vahvistaminen vertaissuhteita tukemalla ja yksinäisyyttä vähentämällä. Koulunuorisotyö tuo kouluun kohtaamisosaamista, tukee ryhmäytymistä ja rakentaa myönteistä ryhmädynamiikkaa, jossa nuori tulee kuulluksi ja kohdatuksi osana yhteisöä. Samalla voidaan vahvistaa nuorten turvallisuuden kokemusta koulun arjessa (toimenpidesuositukset 16 ja 17).
Koulunuorisotyöllä on tärkeä rooli myös ennaltaehkäisevässä ja varhaisen vaiheen tuessa. Nuorisotyöntekijät ovat nuorille helposti saavutettavia aikuisia, joiden kautta nuori voi saada tukea ja tarvittaessa ohjautua eteenpäin muihin opiskeluhuollon palveluihin. Lisäksi koulunuorisotyö tukee nuoria nivelvaiheissa koulutusasteiden välillä ja vahvistaa kiinnittymistä uuteen yhteisöön ja sitä kautta ehkäistä keskeyttämisriskiä ja koulupudokkuutta (toimenpidesuositukset 21 ja 25).
Edellä kuvattu osoittaa, että koulunuorisotyöllä on moninaisia keinoja vastata nuorten tulevaisuususkoon liittyvään monisyiseen haasteeseen. Se tuo kouluun nuorisotyön ja nuoruuden asiantuntijuutta, joka täydentää kasvattajayhteisön osaamista olennaisella tavalla.
Lopuksi
Asiantuntijaryhmän toimenpidesuositukset koskettavat laajasti nuoria. Nuorten tulevaisuususkon vahvistamisen voi sanoa edellyttävän demokratian hengessä koulun avautumista yhteiskuntaan ja yhteiskunnalle (Tomperi & Piattoeva, 2005). Koulunuorisotyö voi toimia tässä työssä yhtenä arvokkaana sillanrakentajana.
Lähteet:
Toivanen, T. (2022). Demokratia ja koulu nopeasti kuumenevassa maailmassa – Miten ekologisen jälleenrakennuksen aikakausi muuttaa demokratian tärkeysjärjestyksiä ja koulun roolia? Teoksessa M. Rautiainen, M. Hiljanen & P. Männistö (toim.), Lupaus paremmasta: Demokratia ja koulu Suomessa (s. 239–266). Into kustannus.
Tomperi, T. & Piattoeva, N. (2005). Demokraattisten juurten kasvattaminen. Teoksessa T. Kiilakoski, T. Tomperi & M. Vuorikoski (toim.), Kenen kasvatus? Kriittinen pedagogiikka ja toisinkasvatuksen mahdollisuus (s. 247–286). Vastapaino.
Lisää tietoa nuorista löydät valtion nuorisoneuvoston nettisivuilta.
Kirjoittajat
Sari Hietamäki & Armi Itätalo
Asiantuntijat
Kehittämiskeskus Opinkirjo/ Nuorisoalan osaamiskeskus Nuoska
Nuoska on vuosina 2024–2026 yksi opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamasta kolmesta osaamiskeskuksesta, jotka muodostavat valtakunnallisen nuorisotyön ja -politiikan ohjelman tavoitteiden toimeenpanoa tukevan kokonaisuuden.
Kuva:
Armi Itätalo, OKM:n loppuraportin julkistustilaisuus 25.3.2026.