Mitä haluamme tietää maailmasta?
Demokratiakasvatus ja tiedekasvatus jakavat saman ytimen: yhteinen tutkiminen, keskustelu ja luottamus. Kun tieto rakennetaan yhdessä, osallisuus vahvistuu.
Koulun yksi tärkeimpiä tehtäviä on kasvattaa lapset yhteiskunnan jäseniksi. Koulujen onkin ajateltu tarjoavan lapsille sellaiset tiedot, taidot ja asenteet, joita he tarvitsevat toimiessaan yhteisöissä ja yleensäkin yhteiskunnassa. Suomessa olemme viime vuosikymmeninä tietoisesti vahvistaneet yrittäjyys- ja tiedekasvatusta. Myös lasten kasvua aktiiviseksi kansalaiseksi on pidetty tärkeänä, mutta aihe on ollut tästä huolimatta katveessa, eikä määrätietoisia ja laajoja valtakunnallisia ohjelmia ei ole toteutettu. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan erityisesti oppijayhteisöjen toimintaa demokraattista elämäntapaa harjoittavina tutkivina yhteisöinä.
Tiedekasvatuksen ja demokratiakasvatuksen yhtymäpintoja
Suomalaisessa tiedekasvatuksessa on vahva yhteys kasvatustieteelliseen tutkimukseen ja kouluille onkin ollut tarjolla tutkimukseen perustuvia pedagogisia ratkaisuja. Keskustelu tiedekasvatuksesta on vakiintunut ja toiminta ulottuu taaperoista teini-ikäisiin. Tiedekasvatus tavoittelee tiedeosaamisen vahvistumista kaikkien tieteenalojen osalta. Kuitenkin tiedekasvatusta toteutetaan lähinnä luonnontieteellis-matemaattisten tieteiden näkökulmasta. Oppilaille muodostuu luma-aineille tyypillinen näkemys tiedosta ja tutkimuksesta. Tämä näkökulma tieteestä, tiedon olemuksesta ja tutkimuksesta ei ole kattava.
Syksyllä 2025 eduskunnan kanslian johdolla tehdyssä ja julkaistussa Demokratiakasvatuksen visiossa nivotaan yhteen luotettava tieto, tahto rakentaa vapaata, tasa-arvoista ja moniäänistä yhteiskuntaa sekä yhteiskuntaa ylläpitävä ja sitä kehittävä toiminta. Demokratiakasvatuksessakin kriittinen ajattelu ja moninäkökulmainen puntarointi ovat oleellisia opittavia taitoja.
Demokraattinen tiedekasvatus
Tiedekasvatusta vaivaa demokratiavaje, vaikka se onkin pyrkinyt edistämään tasa-arvoa ja sivistystä. Tavoitteena on ollut tarjota kaikille kansalaisille ja ikäluokille mahdollisuus tutustua tieteeseen ja hankkia tieteellisen tiedon luomiseen ja käyttämiseen liittyviä taitoja. Tiedepääoma kuitenkin kasautuu hyväosaisille ja vahvistaa yhteiskunnallista polarisaatiota. Miten tätä demokratiavajetta voi lähteä purkamaan?
Sari Hietamäki ja Ville Mäki (2025) ehdottavat vastaukseksi demokraattista tiedekasvatusta. Sen lähtökohtina on tutkiva yhteisö, joka yhdistää tieteellisen lähestymistavan ja demokraattinen elämäntavan. Tutkiva yhteisö perustuu filosofiaa lapsille (P4C) -pedagogiikkaan ja ajattelutaitojen kehittämiseen. Demokraattinen tiedekasvatus sitoo näin yhteen demokratian ja tieteen yhteisiä piirteitä kuten dialogisuuden ja kriittis-reflektiivisen ajattelun. Dialogisuus tässä yhteydessä tarkoittaa ajatusten vuorovaikutusta.
Demokraattisen tiedekasvatuksen ja demokratiakasvatuksen vision tavoitteet ovat pitkälti yhtenevät. Koulukasvatuksen perimmäisenä tavoitteena on yksilöt, jotka ovat argumentaatiokykyisiä, eettisiä ja vastuullisia. Lisäksi yksilöillä on taito ja halu osallistua yhteiskunnan rakentamiseen myönteisistä lähtökohdista.
Tutkiva yhteisö demokratiakasvatuksen kivijalkana
Hieman yksinkertaistettuna voi ajatella, että tiedepääoma koostuu arvoista ja asenteista sekä osallisuudesta (tiedolliseen) yhteiskuntaan. Kyse on tiedekasvatuksessa aktiivisesta toimijuudesta eikä passiivisesta tiedon vastaanottamisesta. Tutkiva yhteisö tarjoaa perustan demokraattiselle tiedekasvatukselle. Tutkivassa yhteisössä lapset ja nuoret pääsevät osallistumaan tiedontuotannon prosesseihin ja tutkimaan maailmaa yhdessä muiden kanssa dialogisesti. Tutkivassa yhteisössä korostuu kaikkien mahdollisuus osallistua yhteiseen keskusteluun ja mahdollisuus yhteisessä ajattelussa tarkastella yhteisön jäsenille merkityksellisiä ja näiden kokemusmaailmasta nousevia kysymyksiä. Tieteellistä tietoa rakennetaan yhdessä käsillä olevasta aiheesta keskustellen ja toisia haastaen kunnioittavassa ja empaattisessa ilmapiirissä.
Nykyinen tiedon ja kvasitiedon vuorottelu ja julkisessa keskustelussa korostuva vastakkainasettelu nostaa esille demokraattisen tiedekasvatuksen toteuttamisen ja edelleen kehittämisen tarpeellisuuden.
Olisikin hienoa, mikäli tiedekasvatuksessa entistä enemmän lähestyttäisiin maailmaa avoimin, uteliaisuutta herättävin kysymyksin. Tietoa tuotettaisiin yhteisöllisesti ja elettäisiin todeksi demokraattista elämäntapaa.
Kirjoittaja
Tiina Karhuvirta, erityisasiantuntija, Kehittämiskeskus Opinkirjo
Kuva
Esther Merbt, Pixabay
Tämä blogikirjoitus pohjautuu keskusteluihin Hietamäki, S., & Mäki, V. (2025). Tiedekasvatus ja demokratia tutkivassa yhteisössä. Kasvatus & Aika, 19(3), 41–55. https://doi.org/10.33350/ka.141649 kirjoittajien kanssa. Keskustelussa pohdimme, millaisia yhteyksiä tiedekasvatuksella ja demokratiakasvatuksella voisi olla ja miksi yhteinen tutkiva asenne on tärkeämpi kuin koskaan.