Oppilaskuntatoiminta osana koulun arkea
Oppilaskunnan lakisääteinen asema edellyttää kehittämään oppilaskuntatoimintaa osana koulun kaikkia oppilaita osallistavaa toimintakulttuuria. Toiminta nähdään oppilaille myönteisten muutosten aikaansaamisen keinona ja kanavana, mutta käytännöt oppilaskuntatoiminnan toteuttamisessa vaihtelevat suuresti.
Oppilaskunta toimii säännöllisesti ja osallistavasti osassa kouluista. Toisaalta joissakin kouluissa se on nimellisesti olemassa, mutta toiminnan merkitys on oppilaille epäselvää. Keskustelu oppilaskuntatyön kehittämisestä nostaa esiin paitsi käytännön haasteita myös kysymyksiä lasten ja nuorten osallisuudesta, yhdenvertaisuudesta ja koulun demokratiakasvatuksesta.
Tässä blogissa tarkastellaan, miksi oppilaskuntatoiminta ansaitsee enemmän huomiota sekä mitä voisimme tehdä oppilaita osallistavan oppilaskuntatoiminnan kehittämiseksi. Kirjoitus pohjautuu keskusteluun Merja Tiusasen ja Tiina Karhuvirran välillä.
Vaihtelevat rakenteet ja puuttuvat suositukset
Oppilaskuntien rakenteet vaihtelevat eri kunnissa ja kouluissa merkittävästi. Jossakin oppilaskuntaedustajia valitaan järjestelmällisesti luokittain, kun toisaalla edustus perustuu vähäisistä vapaaehtoisista koottuun oppilasjoukkoon.
Keskustelussa nousi esiin tarve kunnallisille tai valtakunnallisille suosituksille, jotka tukisivat kouluja oppilaskuntatoimintaa tukevien rakenteiden luomisessa. Suositukset voisivat koskea esimerkiksi:
- edustajien valintakäytäntöjä,
- kokousten säännöllisyyttä ja olennaisia asiasisältöjä,
- toiminnan läpinäkyvyyttä ja dokumentointia sekä
- oppilaskunnan asemaa koulun päätöksenteossa.
Yhtenäiset käytännöt eivät tarkoita jäykkyyttä. Ne olisivat selkäranka, jonka ympärille paikallinen yhdenvertaisesti oppilaita kohteleva lasten demokratiakulttuuri voisi rakentua ja kehittyä.
Kokousajankohdat ja -paikat: pieni asia, iso vaikutus
Toiminnan jatkuvuuden ja vaikuttavuuden kannalta oppilaskunnan hallituksen säännölliset kokoontumisajat ja vakioidut tilat ovat avainasemassa. Kun kokouspaikka ja -aika ovat epäsäännöllisiä, osallistujien sitoutuminen heikkenee eikä tieto kokouksista tavoita kaikkia riittävän ajoissa. Hallituksen tapaamisten säännöllisen toteutumisen edellytyksenä on opetushenkilökunnan kesken sovitut yhdenmukaiset käytänteet ja koulun johdon myöntämät toimintaresurssit.
Käytännössä säännöllinen kokoontuminen esimerkiksi kerran viikossa samana välituntina voisi tukea toimintaa merkittävästi. Samalla tilaratkaisut, kuten oppilaskunnalle varattu oma tila tai edes vakituinen luokkahuone, loisi tunteen arvostuksesta.
Ohjaajan ja puheenjohtajan rooli on ratkaiseva
Oppilaskuntien toiminnan laatu nojaa vahvasti ohjaavan opettajan ja puheenjohtajan rooliin. Innostunut ohjaaja voi sytyttää kipinän, mahdollistaa oppilaiden ideoiden etenemisen ja toimia sillanrakentajana koulun aikuisten tai kunnan viranhaltijoiden ja oppilaiden välillä.
Vastaavasti oppilaskunnan hallituksen puheenjohtajalla voi olla karismaa, joka yhdistää erilaisia oppilaita ja tuo toimintaa näkyväksi koulun arjessa. Toimivat esimerkit näyttävät, kuinka oppilaat voivat johtaa isoakin joukkoa vastuullisesti ja toisiaan kunnioittaen.
Laadukkaan oppilaskuntatoiminnan kehittämiseksi on tärkeää selvittää, mitä oppilaat itse ajattelevat koulunsa oppilaskunnasta ja millaisia merkityksiä oppilaskuntatoimintaan liitetään. Yhteisöllisyyttä parantaa myös se, kun oppilaat saavat kertoa, millaisia muutoksia oppilaat haluaisivat saada aikaan omassa kouluyhteisössään, lähiympäristössään tai laajemmin yhteiskunnassa. Silloin oppilaskunnan toimijoilla on tieto mitä asioita toiminnan tulisi edistää.
Aikuisten asenteet – mahdollisuus vai este?
Opetussuunnitelmat perusteet vuodelta 2014 toi osallisuuden vahvemmin esiin koulun arkityössä. Kuitenkin käytännön toteutus ja kehittäminen vaatii jatkuvaa keskustelua kouluyhteisöissä. Oppilaan osallisuuden toteutuminen ei ole vain rakenteellinen kysymys vaan osallisuutta tulisi vahvistaa yhteistyössä lasten ja nuorten kanssa. Tämän vuoksi aikuisten asenteet ovat avainasemassa.
Opettajien käsitykset oppilaiden osallisuudesta vaihtelevat. Jotkut suhtautuvat innolla, toiset kokevat sen lisätyönä. Rehtorin rooli mahdollistajana on keskeinen: miten oppilaskuntatoiminta huomioidaan toimintakulttuurin kehittämisessä.
Tarve koulutukselle on ilmeinen. Aikuisten on tärkeä ymmärtää, miksi osallisuus on paitsi pedagogisesti mielekästä, myös lasten oikeus.
Lasten ääni: vastuullisuutta, näkemyksiä ja ideoita
Keskustelussa nousi esiin, kuinka lapset suhtautuvat osallistumiseen yllättävän vakavasti ja innostuneesti. He nostavat esiin heille tärkeitä kysymyksiä ympäristöstä, turvallisuudesta, liikennesuunnittelusta ja yhteisistä tiloista. Usein esitetyt toiveet, kuten suojatiet, tekonurmi tai uimahalli, ovat perusteltuja ja liittyvät arjen kokemuksiin. Asioista neuvotteleminen ja päätöksentekoon liittyvät johdonmukaiset perustelut ovatkin tärkeitä demokratiataitoja, joihin harjaantuu toimimalla.
Jokaisen lapsen mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa edellyttää, että heidät tunnistetaan ja tunnustetaan osana päätöksentekoa. Toimivat kuulemismenetelmät ja työpajat, joissa käytetään esimerkiksi visuaalisia työkaluja tai askartelua, voivat tuoda esiin lasten näkemyksiä syvällisesti. Kokemukset osoittavat, että kun lapset kokevat tulevansa kuulluiksi, he myös ottavat roolinsa tosissaan.
Moninaiset lapset mukaan
Lapsen omaa kokemusta osallisuudesta kouluyhteisössä tulee kaikin tavoin tukea. Erityisryhmien osallistuminen vaatii joustavia rakenteita ja ohjaajien osaamista. On tärkeää, että osallistuminen ei ole vain ”reippaille ja puheliaille”.
Esimerkiksi etätilaisuudet ovat mahdollistaneet joidenkin erityisryhmien osallistumisen ilman liiallista kuormitusta. Erilaiset järjestelyt kuten opettajan toimiminen erityistä tukea tarvitsevan oppilaan tukena hallituksen kokouksessa. Kohdennetuilla järjestelyillä voidaan tehdä suuria vaikutuksia koko ryhmän osallisuuden kokemukseen. Jokaisen lapsen ja nuoren kuuleminen on tärkeää.
Monikulttuurisissa kouluissa on havaittu, että maahanmuuttajataustaiset oppilaat voivat olla hyvinkin aktiivisia toimijoita. Heidän osallistumisensa ei ole sidoksissa taustaan, vaan pikemminkin siihen, millaisia mahdollisuuksia ja rohkaisua he saavat.
Kun koulun kulttuuri tukee osallistumista, löytyy aina oppilaita, jotka toimivat myös muiden puolestapuhujina. Tärkeää on huolehtia siitä, että osallisuuden rakenteet ovat kaikkien saavutettavissa erityistarpeista, kielitaidosta tai kulttuurisista seikoista riippumatta.
Mitä seuraavaksi?
Oppilaskuntatoiminnan laadun kehittämiseksi keskustelussa nousi esiin useita konkreettisia kehittämistarpeita:
- Yhteiset suositukset tai linjaukset kunnallisella tasolla.
- Oppilaskuntien ja vaikuttamisen rakenteiden selkeämpi linkitys yhteistyöverkostoihin (esim. lasten parlamenttiin tai nuorisovaltuustoon)
- Opetushenkilökunnan koulutus osallisuuden vahvistamiseksi
- Yhteistyöverkostojen ja vertaistuen vahvistaminen opettajien ja koulujen välillä.
- Tilaratkaisujen ja kokousajankohdan vakiointi toiminnan jatkuvuuden tueksi.
Opinkirjo tarjoaa materiaalia ja vertaistukea oppilaskunnan ohjaavalle opettajalle. Verkkosivusto omaoppilaskunta.fi löydät materiaaleja kattavasti. Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuden vertaiskeskusteluun. Opinkirjo ylläpitää Oppilaskunnat ja osallisuus -facebook-ryhmää. Tarjoamme myös tilauskoulutusta.