LOPS:n suuri hiljaisuus
Uudet lukiokoulutuksen opetussuunnitelman perusteet (LOPS) ovat olleet tänä keväänä lausuttavina. Niihin on rakennettu jatkumoa perusopetuksesta tuomalla sisään laaja-alainen osaaminen. Toivottuna uudistuksena näkyy myös lukioiden ja korkeakoulujen yhteistyön normittaminen. Toivoakseni sen avulla voidaan lisätä opiskelijoiden mahdollisuuksien tasa-arvoa tutustua yliopisto-opintoihin jo lukio-opintojensa aikana.
Yksi välttämätön uudistus kuitenkin loistaa poissaolollaan LOPS:sta. Se vaikenee ylioppilastutkinnon kasvavasta roolista korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa. Tarkoitus on, että suoravalintoja ylioppilastutkinnon pohjalta lisätään haettaessa ensimmäistä opiskelupaikkaa. Samalla opiskelijat sidotaan hakemaan suoraan toivealalleen, sillä suoravalintaetu poistuu, jos välivuoden opiskelisi vaikka lähellä omaa toivealaa olevaa aihetta. Moni onkin jo ottanut selvää, miten hakeutua työttömäksi työnhakijaksi. Tämä on stupidistista koulutuspolitiikkaa.
Olisin luullut, että pääsykoeuudistuksen täytyy näkyä LOPS:n sisällöissä vähintään opinto-ohjauksen sisällöissä, onhan media ollut jo tämän kevään tulvillaan uutisia ja muita kirjoituksia lukiokoulutuksen kuormittavuudesta ja ylioppilastutkinnon paineisuudesta. Kaikki nämä jutut on saanut elää todeksi, kun on seurannut eliittilukioksi lasketun lukion oppilaiden kokemuksia tämän kevään ylioppilaskirjoituksia. Keskimäärin kokelaat ovat suoriutuneet omaa tasoaan heikommin kirjoituksissa, yökkäilleet ennen ja jälkeen kokeiden, tai kärsineet paniikkioireista kokeissa. Akateemiseen osaamiseen on valmennettu hyvin, mutta henkisen paineensiedon tekniikoista ei ole koulussa puhunut kukaan.
LOPSissa onkin panostettu oppilaanohjaukseen, mutta lähinnä lukio-opintojen läpiviemiseen ja ammatinvalintaan. Valmennusta ei kuitenkaan ole luvassa henkiseen paineen sietoon tai siihen, miten ottaa tilanne haltuun, jos kirjoituksissa iskee paniikki päälle. Jokusen NLP-tekniikan hallinta voisi jo auttaa. Oppilaanohjauksessa tulisi luonnokseen kirjattua enemmän vahvistaa opiskelijoiden henkisiä valmiuksia suhteessa ylioppilastutkintoon, jonka painoarvo kasvaa.
Olisi ensiarvoista, että ohjauksessa annettaisiin lukiolaisille sellaisia henkisiä valmiuksia ja tekniikoita, joiden avulla heillä olisi mahdollisuus menestyä opinnoissaan ja ylioppilastutkinnossa sillä tasolla, kuin heidän lukio-opintojen aikana osoittamansa osaaminen mahdollistaa.
Minna Riikka Järvinen
Toiminnanjohtaja, KT